Sade

pitkän ajan jälkeen
hengitän taas

uin syvään sineen
hiljaa lipuen kuin satamaan

r a u h a

kuin olisin kävellyt
tuhkasateessa ja
kaikki harmaa
olisikin yhtäkkiä sulanut pois

kuin olisin eksynyt pimeään,
josta poispääsy tuntui mahdottomalta
ja nyt kuitenkin, kaiken sen jälkeen
 aamu vaalentaisi taivaan

kuin jokin haihduttaisi
kaiken värittömyyden

 en ole saapunut perille,
mutta kaatosade on takana päin

riisu minut aseista
anna minun itkeä itseni tyhjäksi
rakasta minut ehjäksi

voimattomuus

entä jos häviän kaikki taistelut
eikä jäljelle jää enää mitään elettävää

jos hukun syvään mustaan
enkä halua enää herätä

nostatko minut käsivarsillesi
ja kannat hautapaikkaan

rakenna minulle pieni
kodikas kuoppa
ja laula minulle tuutulaulu

sano näkemiin,
älä hyvästi

äänesi ajaton resonointi
sotkeudun magneettikenttiin
sähkövirta iskee lävitseni

uudestaan ja uudestaan

aika on ulottuvuutena armoton
se repii meitä erilleen

kaiun takana on vain tyhjää
ajaudun patopisteeseen
laminaarinen virtaus kiskoo minut mukaansa
ja liu’un kohti transitiovaihetta

 

kunnes kaikki on mustaa
ja minä tukehdun
hapettomuuteen

sydämeni värisee
eikä kukaan kuule sitä

Mein Engel

kaste kertyy pisaroiksi
hämähäkinseitteihin

 

uupunut vartaloni
kouristelee vielä ennen
kuin vajoan pimeän taakse

 

pimeys tuntuu sametilta
lakastuminen tapahtuu huomaamatta
hämähäkit kutovat käärinliinani

juuri kun luulen etten enää herää
kylmä valo koskettelee arkaa nahkaani
enkä myönnä eläväni enää

 

sydänveri vain mustaa myrkkyä
pelkotiloja ja painajaisia
pimeys kiihottaa aisteja

 

hulluus on tässä
ja nyt

 

EN USKO ENKELEIHIN
EN USKO ENKELEIHIN
EN USKO ENKELEIHIN

 

tutut hampaat
pureutuvat luuhun asti
vetävät minut rantaan

 

ja hän,
puhaltaa minuun elämää

aamuöisillä pitkospuilla
suottaret kikattavat kylpiessään
suonsilmäkkeissä

houkutellen harhateille
kulkijaa katoamaan

susi meistä etummaisena
polunlöytäjänä
enkä minä kyseenalaista
sen iäistä, periytyvää tietoa
näistä asioista

en muista kokeneeni
suurempaa turvallisuuden tunnetta
kuin valkoisen suden kanssa
aamuhämärässä järven rannalla

hauki polskahtaa rantavedessä
sielläkin ollaan vielä hereillä

jos minusta katoaa osa
voitko rakastaa minua vielä

tumma vesi puhuu minulle yhä
ja unissani tunnen kuinka
näkymättömät kädet kiskovat minua
pimeyteen ja
valo heikkenee

en tiedä voiko ihminen muuttua
niin täysin
muutamassa päivässä

perjantaina käy nukkumaan
ja herää sunnuntaina täysin eri ihmisenä

mutta 8 naisen kanssa
samassa tuvassa on
turvallista nukkua

jossain sisälläni silti
toivon, että minulla olisi vielä joku
joka haluaisi huolehtia minusta

en ole vielä
tarpeeksi vahva