trauma -- lapsettomuus -- muodoton rumuus

vanhoja palasia

merivesi sulattaa arpeumat yhteen
hioo sileäksi, pintakiviin

sama musta vesi
samat kylmät sormet ruumiini ympärillä

yritän olla ajattelematta suunnatonta pohjattomuutta
allani vellovaa mustaa syvyyttä

minun traumani kelluu
sisälläni kuin lapsi
josta en voi päästää irti
koska se ei osaisi kuitenkaan uida

Rakasta minua
Huutaa muodoton rumuus
Rakasta minua

once in a lifetime

minulla on ollut rakkauksia
joiden sielunkumppanuuteen olen uskonut

mutta sinä olet kuin vieras maa
tuntematon
houkutteleva

ja minä olen heikko tuntemattoman edessä

tulella leikkiä

kiertäen kuin kaksi sutta

toinen toisiaan

iäisyyden kehää

väsytystanssissa

kirjailtu metalli

kaksiteräisen miekan

suutelee metallia

maultaan tuttua

murtumatonta

taistelun synnyttämä kiihko

pitkä ja raju esileikki

savuavien raunioiden seassa

rakastelen kanssasi auringonnousuun

iätön

ajattoman takojan ajaton tuli
työstää ajatonta metallia

antaa sille sen
muodon
rakenteen
vahvuuden

tarkoituksen
taivuttaa muttei murra

jokin sinussa sanoi nimeni kerran
sanattomalla kielellä

nimen
jota ei ole lausuttu
moneen ajankiertoon

olin jo unohtanut
miten sen vokaalit
liukuvat
pitkin kieltä,
huulia

sen värinä
kalloluissa

täyttää
minut



kupeellasi

miekka


tutusta metallista


tunnenko sinut, soturi?

"What do all stories have in common, dear Wolf?" "They end."

en tiedä mitä olet herättänyt minussa

jotakin muinaista, tuntematonta

kerran pois kulunutta

ensimmäinen virhe

en ole kuin muut naiset

toinen virhe

aseistit minut turvaksesi

kolmas virhe

uskollisuudellani on hinta

lieka kaulani ympärillä ei takaa sinun turvallisuuttasi

olen vain palkkasoturi

naisen asussa

sisältä metallia ja sudenhampaita

en koskaan ollut

satujen punahilkka

rakastunut pahoihin susiin

minä olin paha susi

johon punahilkat rakastuivat

en tiedä miksi ikinä luulit muuta

olen ollut susi kauemmin kuin on aikaa

en ole koskaan pelannut sääntöjen mukaan

jos kyse on selviytymisestä

minä varmistan, että voitan aina

ja kaikki helvetti seurasi häntä

keuhkojen täyttyessä raudasta

tuntemattoman kielen jäykän metalliset

taipumattomat

kovat

vokaalit

hengitys

kutsuvana

myrkyllisenä

syntynyt myrskystä

taistelusta

sodasta

miekka nyrkkiin puristetussa kädessä

vapisee

huulet maistaneet verta

ja maistavat vielä uudelleen

minä

olen

nainen

Sitä, se

Läpi sisäisen pimeyteni
Minä muutun
Haen tuntematonta muotoa
Vierasta

Puhun sieluille
Talvisten öiden varistessa
Tuhkana muistoiksi

En ole pitkään aikaan ollut näin kyvytön
Tietämään miltä minusta tuntuu
Tai sanoittamaan sitä