jos olisi aikaa, jota en tunnista
päälleni sataa taivaan mustia kyyneleitä
kuulen hiljaa sinut
kuin kaikuna jostain kaukaa
ja kuin ajaton maa
kuljen vasten valkeaa
jos kurotan pimeässä
pimeän laidan yli
taakse mustuuden ja verhon
haparoin
ja sormiini osuu sudenturkkia
valkoista ja karkeaa
minun ei tarvitse nähdä että se on valkoinen
minä vain tiedän että se on
minusta on mukavaa
että olet yhä siinä
