anna minun laulaa

olen vain puu
joka virran ylle kumartuu

sulan pois ihmismuodosta
jossa olen vain ollut vanki
loputtomalta tuntuneen ajan

jos aikaa on

palaan lähteelle
palaan alkuun
palaan rannalle
joka katoaa

sen tehtävä on kadottaa
muistikuvani
ja vaimentaa sähköimpulsini

minä sulan kuun valossa
valkoisella hangella
tumman veden äärellä

minä olen paikassa
jonka tehtävä on vapauttaa minut
minä olen kotona

olen vain paennut kipua
ja kun lopulta uskalsin kohdata sen
en pelännyt sitä enää

sillä rannalla
kohoaa vain yksi varjo
ja se varjo on minun

olen vapaa

olen vain virta
joka vaihtaa suuntaa

jos minusta katoaa osa
voitko rakastaa minua vielä

tumma vesi puhuu minulle yhä
ja unissani tunnen kuinka
näkymättömät kädet kiskovat minua
pimeyteen ja
valo heikkenee

en tiedä voiko ihminen muuttua
niin täysin
muutamassa päivässä

perjantaina käy nukkumaan
ja herää sunnuntaina täysin eri ihmisenä

mutta 8 naisen kanssa
samassa tuvassa on
turvallista nukkua

jossain sisälläni silti
toivon, että minulla olisi vielä joku
joka haluaisi huolehtia minusta

en ole vielä
tarpeeksi vahva

soturin synty

suden reisiluuhun
kaiversivat tulevaisuuteni merkit

naiseksi synnyit
ollakseen luonnollesi ominaista
lempeys ja lämpö
empatia, ymmärrys

olkoon sinulla soturinsydän
tuomassa rohkeutta
löytää todellisen muotosi

tuokoon se myös sitkeyttä,
periksiantamattomuutta,
kestävyyttä

olkoon sinulla metsästäjän
pettämätön vaisto
tuntekoon jalkasi polut
muistakoon kaikki tiet
joita kerran kuljet

vahvistakoon suden sielu sinua matkallasi
auttakoon se sinua valitsemaan oikeat polut
löytämään sisältäsi
muinaiset salaisuudet

tehköön se sinusta

voittamattoman selviytyjän