tulella leikkiä

kiertäen kuin kaksi sutta

toinen toisiaan

iäisyyden kehää

väsytystanssissa

kirjailtu metalli

kaksiteräisen miekan

suutelee metallia

maultaan tuttua

murtumatonta

taistelun synnyttämä kiihko

pitkä ja raju esileikki

savuavien raunioiden seassa

rakastelen kanssasi auringonnousuun

iätön

ajattoman takojan ajaton tuli
työstää ajatonta metallia

antaa sille sen
muodon
rakenteen
vahvuuden

tarkoituksen
taivuttaa muttei murra

jokin sinussa sanoi nimeni kerran
sanattomalla kielellä

nimen
jota ei ole lausuttu
moneen ajankiertoon

olin jo unohtanut
miten sen vokaalit
liukuvat
pitkin kieltä,
huulia

sen värinä
kalloluissa

täyttää
minut



kupeellasi

miekka


tutusta metallista


tunnenko sinut, soturi?