anna minun laulaa

olen vain puu
joka virran ylle kumartuu

sulan pois ihmismuodosta
jossa olen vain ollut vanki
loputtomalta tuntuneen ajan

jos aikaa on

palaan lähteelle
palaan alkuun
palaan rannalle
joka katoaa

sen tehtävä on kadottaa
muistikuvani
ja vaimentaa sähköimpulsini

minä sulan kuun valossa
valkoisella hangella
tumman veden äärellä

minä olen paikassa
jonka tehtävä on vapauttaa minut
minä olen kotona

olen vain paennut kipua
ja kun lopulta uskalsin kohdata sen
en pelännyt sitä enää

sillä rannalla
kohoaa vain yksi varjo
ja se varjo on minun

olen vapaa

olen vain virta
joka vaihtaa suuntaa

riisu minut aseista
anna minun itkeä itseni tyhjäksi
rakasta minut ehjäksi

Sairaalatarinoita (10. lokakuuta 2010)

herään öisin letkuihin
ja saksalaisiin sotilaisiin

mitä on tappaa naarmuttamatta

liian paljon painajaisia
ja pimeää
ja sotilaita

uusi letku
ja kipu valuu minusta hiljaa pois