luissa minun näkyni
sieluni selittämättömyydet
kirjoitettu pintaan
käppyrämännyn
hiljaisuudessa pakopaikka
yksi ja ainoa todellinen olotila
sudenporttien jälkeen
on vain pimeää
seuraavaan aamuun
eivät ne kysele
jotka käyvät porteista
he tietävät
tämä on ainoa koti
turvasatama
tällä puolella unohduksen
pala hopeaa
kirouksen kantajan kaulassa
sudenmuoto on ainoa oikea
enkä minä unohda
sudenpolkujen mittaiset unet
untuvienjäänteet katoavalla rannalla
muistatko vielä missä olet
missä polku katosi
ja missä suottarien viehkeä kikatus kuului
näillä main mikään näkemäsi
kuulemasi, haistamasi
ei ole totta
mikään tunne ei ole totta
vielä hetken kun viivyt
et enää muista itseäsikään
katoavan rannan taika
on unohtaa kaikki
ja nähdä unia
vaikka ei sulkisi silmiään
olemassa olo on toissijaista
tämä on koti
läpi hiljaisuuden erämaan
vaellat
paikkaan parempaan
vaikka suru sydämessäni on
loputon
silti kuiskaan hiljaa;
jäähyvästi, jäähyvästi rakkain
on meidän parempi olla näin
suden reisiluuhun
kaiversivat tulevaisuuteni merkit
naiseksi synnyit
ollakseen luonnollesi ominaista
lempeys ja lämpö
empatia, ymmärrys
olkoon sinulla soturinsydän
tuomassa rohkeutta
löytää todellisen muotosi
tuokoon se myös sitkeyttä,
periksiantamattomuutta,
kestävyyttä
olkoon sinulla metsästäjän
pettämätön vaisto
tuntekoon jalkasi polut
muistakoon kaikki tiet
joita kerran kuljet
vahvistakoon suden sielu sinua matkallasi
auttakoon se sinua valitsemaan oikeat polut
löytämään sisältäsi
muinaiset salaisuudet
tehköön se sinusta
voittamattoman selviytyjän
