luissa minun näkyni
sieluni selittämättömyydet
kirjoitettu pintaan
käppyrämännyn
hiljaisuudessa pakopaikka
yksi ja ainoa todellinen olotila
sudenporttien jälkeen
on vain pimeää
seuraavaan aamuun
eivät ne kysele
jotka käyvät porteista
he tietävät
tämä on ainoa koti
turvasatama
tällä puolella unohduksen
pala hopeaa
kirouksen kantajan kaulassa
sudenmuoto on ainoa oikea
enkä minä unohda
olen tehnyt parhaani pitääkseni tulet palamassa
alan jo unohtaa kuka olin
lähellä ja kaukana,
unessa ja taas valveilla,
kyyneleideni kosketuksesta
maa palaa tuhkaksi
jalkojeni alla
nukun yöni noidankehissä
en tiedä suojelenko itseäni
vai muuta maailmaa
pidänkö itseäni vankina
vai olenko oikeasti vapaa
unieni selittämättömät symbolit
sudennahka kutiaa
sudenturkki pääni alla
saksalaisen sotilaan kuiskaileva ääni
miksi tuli palaa?
