maanantai 7. marraskuuta 2016

aika-avaruus-ihmisyys

en voi luvata
sillä ihmisellä ei ole
valtuuksia
luvata yhtään mitään
mitä aika ei ottaisi kuitenkin pois
ja iättömyyden syvät kuilut
erottaisi tästä hetkestä

olen rakastanut tällä
samalla vakavuudella vain kahta
ja ehkä joskus tulee kolmaskin
mistä sen tietäisin
en näe aikaa pidemmälle

en voi luvata
että löydän sinut seuraavassa elämässä
en voi luvata
että suteni muistaisi sinut

en ole edes varma
odotanko seuraavaa elinikää kanssasi
kun en voi luvata sinulle edes tätä

mistä tiedän jos
uudelleensyntyminen
polttaa muistikuvani karrelle
kuin sähkömagneettinen pulssi virtapiirit

repaleiset reunat
jotka tuuli puhaltaa tuhkaksi

minä kuolen joskus
kaikki mistä olen varma
on vain tämä hetki

ota se
koska maailmankaikkeuden universaalien säädösten mukaan
minä en voi luvata sinulle muuta