herään öisin letkuihin
ja saksalaisiin sotilaisiin
mitä on tappaa naarmuttamatta
liian paljon painajaisia
ja pimeää
ja sotilaita
uusi letku
ja kipu valuu minusta hiljaa pois
saksalainen sotilas
rajan takaa
hipaisee hiuksiani unessa
kuiskaa korvaani
kuin puhuisi rakkaalle
valkoinen lakana
niin verenmusta
viheltäviä pommeja
kiviä raunioita sirpaleita
vaaleat hiukset kisailivat joskus tuulessa
nyt paikoillaan ilman tuulta
saksalaisen sotilaan käsivarsilla
stirb nicht vor mir
kytevän sillan tuoksu
kaukaisia räjähdyksiä jossain horisontissa
taivas on täynnä savua
en tiedä kauanko jaksan vielä hengittää kaiken tämän keskellä
jos suljen silmäni, olen rannalla
sakeavetisen suolammen
sää on syksyisen viileä,
mutta aurinko saa minut villiksi elämästä
tunnen läheisyytesi
valveilla ja unessa
mutta en näe sinua
sydän sulaa hiljalleen pois
hiljainen syke kaikuu vielä jossain
galaksien takana
kun palaan rannalle
en pelkää enää muuta
kuin tunnistanko sinua
ohitse lipuvista ihmisistä
tai jos kosketat minua
muistaako ihoni vielä sinun kätesi karheuden
