olen eksynyt
niihin mustiin luoliin
ilma maistuu raudalta ja mineraaleilta
en näe mitään
en kuule kuin harhat pääni sisällä
ja välillä ehkä vähän ulkopuolellakin
haluaisin huutaa
mutta huuleni ovat rohtuneet yhteen
kurkkuni on karhea kuin selkäni takana oleva kallio
ja minä palelen
palelen yksin ja hiljaa
kun pimeys koskettelee aistejani
erittäin sopimattomalla tavalla
hyväilen arpia olkapäässäni
hampaidesi jättämää arpikudosta
tässä hetkessä jopa kipu tuntuisi hyvältä
minä en usko enkeleihin vieläkään
