maanantai 7. marraskuuta 2016

aika-avaruus-ihmisyys

en voi luvata
sillä ihmisellä ei ole
valtuuksia
luvata yhtään mitään
mitä aika ei ottaisi kuitenkin pois
ja iättömyyden syvät kuilut
erottaisi tästä hetkestä

olen rakastanut tällä
samalla vakavuudella vain kahta
ja ehkä joskus tulee kolmaskin
mistä sen tietäisin
en näe aikaa pidemmälle

en voi luvata
että löydän sinut seuraavassa elämässä
en voi luvata
että suteni muistaisi sinut

en ole edes varma
odotanko seuraavaa elinikää kanssasi
kun en voi luvata sinulle edes tätä

mistä tiedän jos
uudelleensyntyminen
polttaa muistikuvani karrelle
kuin sähkömagneettinen pulssi virtapiirit

repaleiset reunat
jotka tuuli puhaltaa tuhkaksi

minä kuolen joskus
kaikki mistä olen varma
on vain tämä hetki

ota se
koska maailmankaikkeuden universaalien säädösten mukaan
minä en voi luvata sinulle muuta

lauantai 29. lokakuuta 2016

sotakorvaus

olen eksynyt
niihin mustiin luoliin

ilma maistuu raudalta ja mineraaleilta
en näe mitään

en kuule kuin harhat pääni sisällä
ja välillä ehkä vähän ulkopuolellakin

haluaisin huutaa
mutta huuleni ovat rohtuneet yhteen
kurkkuni on karhea kuin selkäni takana oleva kallio
ja minä palelen

palelen yksin ja hiljaa
kun pimeys koskettelee aistejani
erittäin sopimattomalla tavalla


hyväilen arpia olkapäässäni
hampaidesi jättämää arpikudosta

tässä hetkessä jopa kipu tuntuisi hyvältä

minä en usko enkeleihin vieläkään

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

en pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani

jos olisi aikaa, jota en tunnista
päälleni sataa taivaan mustia kyyneleitä

kuulen hiljaa sinut
kuin kaikuna jostain kaukaa

ja kuin ajaton maa
kuljen vasten valkeaa

jos kurotan pimeässä
pimeän laidan yli
taakse mustuuden ja verhon
haparoin

ja sormiini osuu sudenturkkia
valkoista ja karkeaa
minun ei tarvitse nähdä että se on valkoinen
minä vain tiedän että se on

minusta on mukavaa
että olet yhä siinä