C2H5OH

lantion kaarella nukkuu koira
aika on kuilu välissämme

me sen reunalla
etäännymme toisistamme
vauhdilla jolla avaruus laajenee ympärillämme

me sen nielussa
ja sisällä,
syvyydessä

repeydymme irti todellisuudesta
kun väsymme sen huonoon käyttöliittymään

todellisuuspaon molekyylikaava C₂H₅OH

Eadem mutata resurgo (Nousen jälleen muuttuneena ja silti ennallani)

mietitkö koskaan miten paljon olet minua haavoittanut
miten syvälle lihaani sinun teräsi olet upottanut

sininen myrkky leviää pitkin suonistoani
enkä myönnä ääneen
miten paljon minuun sattuu

olen kiinnostunut äänistä
niistä useista jotka puhuvat minulle
unen ja valveen rajalla

niistä ei saa selvää
eivätkä ne useinkaan puhu juuri minulle
ja joskus kun ne puhuvat
niiden tarinat ovat kauheita

sitten on se yksi ääni
ainoa todellinen
jonka olemassa olosta olen varma

havahdun siihen
ja tunnen miten
molekyylit alkavat liikehtiä levottomasti

tunnen miten
kaikki painajaiseni pakenevat pois

Sade

pitkän ajan jälkeen
hengitän taas

uin syvään sineen
hiljaa lipuen kuin satamaan

r a u h a

kuin olisin kävellyt
tuhkasateessa ja
kaikki harmaa
olisikin yhtäkkiä sulanut pois

kuin olisin eksynyt pimeään,
josta poispääsy tuntui mahdottomalta
ja nyt kuitenkin, kaiken sen jälkeen
 aamu vaalentaisi taivaan

kuin jokin haihduttaisi
kaiken värittömyyden

 en ole saapunut perille,
mutta kaatosade on takana päin