maanantai 22. lokakuuta 2012

Kotomehtä (Katoava ranta)

luissa minun näkyni
sieluni selittämättömyydet

kirjoitettu pintaan
käppyrämännyn

hiljaisuudessa pakopaikka
yksi ja ainoa todellinen olotila

 

sudenporttien jälkeen
on vain pimeää
seuraavaan aamuun

eivät ne kysele
jotka käyvät porteista

he tietävät
tämä on ainoa koti

turvasatama
tällä puolella unohduksen

pala hopeaa
kirouksen kantajan kaulassa

sudenmuoto on ainoa oikea

 

enkä minä unohda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti