ajattoman takojan ajaton tuli
työstää ajatonta metallia
antaa sille sen
muodon
rakenteen
vahvuuden
tarkoituksen
taivuttaa muttei murra
jokin sinussa sanoi nimeni kerran
sanattomalla kielellä
nimen
jota ei ole lausuttu
moneen ajankiertoon
olin jo unohtanut
miten sen vokaalit
liukuvat
pitkin kieltä,
huulia
sen värinä
kalloluissa
täyttää
minut
kupeellasi
miekka
tutusta metallista
tunnenko sinut, soturi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti