torstai 18. huhtikuuta 2019

ja kaikki helvetti seurasi häntä

keuhkojen täyttyessä raudasta
tuntemattoman kielen jäykän metalliset
taipumattomat
kovat
vokaalit

hengitys
kutsuvana
myrkyllisenä

syntynyt myrskystä
taistelusta
sodasta

miekka nyrkkiin puristetussa kädessä
vapisee

huulet maistaneet verta
ja maistavat vielä uudelleen




minä

olen

nainen

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Sitä, se

Läpi sisäisen pimeyteni
Minä muutun
Haen tuntematonta muotoa
Vierasta

Puhun sieluille
Talvisten öiden varistessa
Tuhkana muistoiksi

En ole pitkään aikaan ollut näin kyvytön
Tietämään miltä minusta tuntuu
Tai sanoittamaan sitä

lauantai 29. joulukuuta 2018

R u c a

En tiedä saisinko ulos sanoja
Väritettynä tunteilla
Sillä ihanalla ruusunpunalla

Ystävyyden ei kuulu tuntua tältä
Kuin ruma salaisuus, josta ei saa puhua
Niin epähaluttu, ettei sen olemassa oloa halua myöntää

Ja silti en voi kauaa säästää itseäni totuudelta
Levottomuuteni kasvaessa
Olet ainoa mielenrauhani

maanantai 8. lokakuuta 2018

itseviha

hoen itselleni pimeinä hetkinäni
tämä en ole minä
tämä en ole minä
tämä en ole minä

kuin se olisi mantra
ja hyvittäisi kaiken sen
mitä olen tehnyt
tai ollut tekemättä

tämä en ole minä
tämä en ole minä
tämä en ole minä

mutta toisaalta
olen alkanut jo unohtaa miltä valo näyttää
ja toisaalta
kestäisivätkö silmäni sitä
mitä valo paljastaa
kaiken pimeyden takana

helpottaisiko se
näkemistä
jos ylipäätään ei halua nähdä

minulla on kaksi tunnetilaa
vihainen ja surullinen

siinä välillä ei ole mitään
tämä en ole minä
harmaudesta toiseen

en ole edes varma onko minulla enää silmiä

mutta toisaalta
tarvitsenko minä niitä


torstai 28. joulukuuta 2017

jos vajoaminen ei lakkaa
katoanko minä

nieleekö mustan veden
tumma syleily
maa peittelee
mustalla mullalla

pirstaloidunko atomeiksi
ja haihdun

jääkö minusta jälkiä
muistipiireihin

olenko jo käytännössä
periaatteessa

mennyttä

maanantai 7. marraskuuta 2016

aika-avaruus-ihmisyys

en voi luvata
sillä ihmisellä ei ole
valtuuksia
luvata yhtään mitään
mitä aika ei ottaisi kuitenkin pois
ja iättömyyden syvät kuilut
erottaisi tästä hetkestä

olen rakastanut tällä
samalla vakavuudella vain kahta
ja ehkä joskus tulee kolmaskin
mistä sen tietäisin
en näe aikaa pidemmälle

en voi luvata
että löydän sinut seuraavassa elämässä
en voi luvata
että suteni muistaisi sinut

en ole edes varma
odotanko seuraavaa elinikää kanssasi
kun en voi luvata sinulle edes tätä

mistä tiedän jos
uudelleensyntyminen
polttaa muistikuvani karrelle
kuin sähkömagneettinen pulssi virtapiirit

repaleiset reunat
jotka tuuli puhaltaa tuhkaksi

minä kuolen joskus
kaikki mistä olen varma
on vain tämä hetki

ota se
koska maailmankaikkeuden universaalien säädösten mukaan
minä en voi luvata sinulle muuta

lauantai 29. lokakuuta 2016

sotakorvaus

olen eksynyt
niihin mustiin luoliin

ilma maistuu raudalta ja mineraaleilta
en näe mitään

en kuule kuin harhat pääni sisällä
ja välillä ehkä vähän ulkopuolellakin

haluaisin huutaa
mutta huuleni ovat rohtuneet yhteen
kurkkuni on karhea kuin selkäni takana oleva kallio
ja minä palelen

palelen yksin ja hiljaa
kun pimeys koskettelee aistejani
erittäin sopimattomalla tavalla


hyväilen arpia olkapäässäni
hampaidesi jättämää arpikudosta

tässä hetkessä jopa kipu tuntuisi hyvältä

minä en usko enkeleihin vieläkään