R u c a

En tiedä saisinko ulos sanoja
Väritettynä tunteilla
Sillä ihanalla ruusunpunalla

Ystävyyden ei kuulu tuntua tältä
Kuin ruma salaisuus, josta ei saa puhua
Niin epähaluttu, ettei sen olemassa oloa halua myöntää

Ja silti en voi kauaa säästää itseäni totuudelta
Levottomuuteni kasvaessa
Olet ainoa mielenrauhani

itseviha

hoen itselleni pimeinä hetkinäni

tämä en ole minä

tämä en ole minä

tämä en ole minä

kuin se olisi mantra

ja hyvittäisi kaiken sen

mitä olen tehnyt

tai ollut tekemättä

tämä en ole minä

tämä en ole minä

tämä en ole minä

mutta toisaalta

olen alkanut jo unohtaa miltä valo näyttää

ja toisaalta

kestäisivätkö silmäni sitä

mitä valo paljastaa

kaiken pimeyden takana

helpottaisiko se

näkemistä

jos ylipäätään ei halua nähdä

minulla on kaksi tunnetilaa

vihainen ja surullinen

siinä välillä ei ole mitään

tämä en ole minä

harmaudesta toiseen

en ole edes varma onko minulla enää silmiä

mutta toisaalta

tarvitsenko minä niitä