kaste kertyy pisaroiksi
hämähäkinseitteihin
uupunut vartaloni
kouristelee vielä ennen
kuin vajoan pimeän taakse
pimeys tuntuu sametilta
lakastuminen tapahtuu huomaamatta
hämähäkit kutovat käärinliinani
juuri kun luulen etten enää herää
kylmä valo koskettelee arkaa nahkaani
enkä myönnä eläväni enää
sydänveri vain mustaa myrkkyä
pelkotiloja ja painajaisia
pimeys kiihottaa aisteja
hulluus on tässä
ja nyt
EN USKO ENKELEIHIN
EN USKO ENKELEIHIN
EN USKO ENKELEIHIN
tutut hampaat
pureutuvat luuhun asti
vetävät minut rantaan
ja hän,
puhaltaa minuun elämää
